Yhteenveto

Loppujen lopuksi tämän kurssin tehtävät eivät olleet niin hankalia kuin olin etukäteen ajatellut, vaikka lähinnä Bloggerin käyttöön liittyviä haasteita tuli vastaan tuon tuostakin. Ilman tätä kurssia tuskin olisin niin tarkasti paneutunut niistä monenkaan ratkaisemiseen. Jos tarvitsisin blogia opetustarkoituksiin, en ole varma käyttäisinkö juuri Bloggeria jos muutakin on tarjolla. Kyllähän tekstin kirjoittaminen onnistuu mihin vaan, mutta muuta säätöä asetusten kanssa on mielestäni liikaa. Esimerkiksi sellainen simppeli asia, että toivoisi leipätekstin fontin ja sen koon olevan sama läpi koko blogin, ei jotenkin toimikaan - vaikka asetukset jokaisessa kirjoituksessa aivan taatusti ovat samat! Toki pitempään käyttämällä oppii selättämään monet omituisuudet joka sovelluksessa.

Joka tapauksessa olen saanut tehtävien myötä hyödyllisiä uusia taitoja ja löytänyt monia sellaisia tietolähteitä, joita voin nyt tarvittaessa hyödyntää jatkossakin. Eli kyllä kannatti. :-)

5.2 Ohjaukseen ja tekniseen tukeen liittyvät haasteet

Opettajalle verkko-opetuksen työkalut tuovat haasteita ensinnäkin uusien ympäristöjen käyttöönoton opettelussa. Itse olen käyttänyt opetuksessa lähinnä Optimaa, kauan sitten jotain muitakin, mm. Blackboardia. Jos haluaa rakentaa hienon ja kätevän kurssin Optimaan, täytyy tietää kikka jos toinenkin. Lisäksi pitäisi tietää aika paljon ympäristön mahdollisuuksista. Läheskään aina en ole saanut omaa visiotani hienosta kurssiympäristöstä toteutumaan, mutta sitten olen pitänyt ensisijaisena tavoitteena toimivuutta. Yllättävän usein kurssiympäristön rakentamisen haasteet eivät ole vain käyttäjän osaamisen vajetta, vaan myös teknisiä ongelmia esim. oikeuksissa on ollut ihan muille jakaa. Tekninen tuki ei myöskään aina ole mitenkään kätevästi saatavilla, vaan vastausta ja apua voi joutua odottamaan, mikä tietysti keskeyttää ympäristön rakentamisen ikävästi. 

Jos tekniikka toimii ja itse jaksaa perehtyä, Optimaankin saa rakennettua kivoja ja toimivia juttuja. Itse olen tykännyt opettajan työtä helpottavasta palautelaatikosta ja palautteenannosta sen kautta. Optima kuitenkin on jäykkä verrattuna uudempiin (sosiaalisen median) sovelluksiin, joissa kanssakäyminen ja yhteistyö on joustavampaa ja välittömämpää. Opettajan täytyy siis tietää mihin tilanteeseen mitäkin kannattaa hyödyntää.  

Opiskelijalla voi olla yhtä lailla teknisiä ongelmia kuin opettajalla, esim. ympäristö ei aukea, oikeudet ovat jotenkin "väärin" eikä tarpeellisiin materiaaleihin pääsekään käsiksi tai työn palauttaminen ei onnistu. Näissä tilanteissa kokemukseni mukaan opiskelijat ottavat aktiivisesti opettajaan yhteyttä ja esim. palauttavat työnsä sähköpostilla. 

Videoneuvotteluyhteyksissä esim. Adobe Connectissa voi helposti ilmetä ongelmia yhteyksissä, mikä aiheuttaa hankaluuksia kuuluvuudessa ja näkyvyydessä. Niiden ratkomiseen voi mennä paljon aikaa. Olen käyttänyt AC:a vain opiskelijan roolissa, joten istunnon valmistelun ja ylläpidon haasteisiin opettajana en ole vielä törmännyt, mutta epäilemättä haasteita on. 

Toimintatapojen kannalta opettajan tulee tietysti huolehtia, että jos ohjaa työskentelyä johonkin verkkoympäristöön, hänen tulee seurata toimintaa siellä ja reagoida kysymyksiin ja ongelmiin mahdollisimman nopeasti.

Tässä vielä hyvä yhteenveto ohjaustaidoista verkkoympäristöissä. 

Tehtävä 5: Ohjaaminen ja tekninen tuki verkossa

Viimeinen tehtävä liittyy verkko-opetuksen ja -ohjauksen toimintamalleihin ja haasteisiin, niin ohjauksessa kuin teknisissä työvälineissä. 

5.1 Verkko-opetus ja ohjaus liiketalouden opetuksessa

Liiketalouden opetuksessa käytetään yleisesti case-pohjaista oppimista. Caset liittyvät yleensä jossain yrityksessä vallitsevaan/vallinneeseen tilanteeseen, johon haetaan ratkaisua kurssin aiheen mukaisesti, tai kurssin teemaa avataan yritysesimerkin avulla tutustumalla aiheeseen tietyn yrityksen näkökulmasta. Toisinaan caset ovat fiktiivisiä, jos näin saa helpommin havainnollistettua opintojakson pääteeman. Verkko-oppimisympäristöjä käytetään edelleen enimmäkseen materiaalin jakamiseen ja palauttamiseen, jonkin verran myös tehtäviin liittyvään kommunikointiin ja/tai ryhmätöihin sekä vertaispalautteen antamiseen. 

Projektioppiminen olisi mielestäni erittäin hedelmällinen toimintamalli liiketalouden opetuksessa ja siinä voisi verkko-oppimista hyödyntää monin tavoin, mutta mallia hyödynnetään edelleen valitettavan vähän. On oppilaitoksia, joissa projektioppiminen on jopa pääasiallinen pedagoginen malli ja se käsitykseni mukaan vaativuudestaan huolimatta toimii hyvin. Käsitykseni kuitenkin on, että suuressa osassa oppilaitoksia projektioppimisen hyödyntämistä hidastaa ja jopa estää se, että se vaatii opettajalta aivan erilaista työskentelyn rytmittämistä ja omistautumista kuin ns. tavanomainen luokkaopetus. Jos työskennellään oikeiden yritysten kanssa, opettajan täytyy tehdä paljon valmistelutyötä jo ennen kurssin alkua ja kurssin aikana opettajan rooli on vahvasti ohjaava, jotta jokainen ryhmä voisi saada valmista aikataulun puitteissa. Myös opiskelijoilla on usein rajalliset resurssit panostaa projektikursseihin riittävässä määrin, muita kursseja voi olla mahdoton jättää odottamaan tai toisaalta yrittää suorittaa yhtä aikaa intensiivisen projektijakson kanssa. Ongelma on siis rakenteellinen. 

On tavallista, että liiketalouden opetuksessa hyödynnetään erilaisia aktivoivan opetuksen muotoja, samoin vastavuoroista opetusta ja tutkivaa oppimista. Kaikkia näitä voidaan käyttää myös verkko-opetuksessa, mutta en osaa arvioida miten yleistä on rakentaa esim. aktivoivia verkko-opetusta hyödyntäviä kursseja. Jotkut oppilaitokset ovat panostaneet ongelmalähtöiseen oppimiseen (problem-based learning), esim. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, ja se vaikuttaa olevan sekä opiskelijoiden että menetelmään perehtyneiden opettajien mielestä loistava malli. Se on parhaimmillaan niissä teemoissa, joissa voidaan rakentaa selkeitä ja ytimekkäitä "ongelmia", joihin riittävä ratkaisu voidaan löytää rajallisessa ajassa (esim. viikko työskentelyaikaa alustuksen jälkeen). Näissä tapauksissa ei kuitenkaan hyödynnetty verkko-oppimista ainakaan opettajajohtoisesti, opiskelijat tietysti saivat organisoida oman työskentelynsä haluamallaan tavalla. 

Itse haluaisin kokeilla käänteistä opetusta (flipped classroom), jossa lähiopetus voisi olla itsenäisesti etukäteen tutkitun asian työstämistä ryhmissä. Valmistelevaan työskentelyyn voisi hyvin käyttää verkkoympäristöjä, myös keskustelua siellä. Jotkut opettajat hyödyntävät käänteistä opetusta liiketaloudessa menestyksekkäästi, se vaan edellyttää myös opiskelijoiden perehdyttämistä toimintamalliin siten, että tunnille ei todellakaan voi tulla ilman valmistautumista.

Lisätietoa:

Verkko-opetuksen pedagogiset mallit
Verkko-opetuksen suunnittelu ja menetelmät -esitys

Tehtävä 4.2

4.2 Tietoturva ja tekijänoikeudet omalla opetusalalla

Hyödyllinen tieto liiketalouden ammatilliselle opettajalle on, että opetus- ja koulutuskäyttöön saa hyödyntää esim. avoimilla verkkosivuilla olevaa materiaalia. Lisätietoa digitaalisen kopionnin luvasta Opetushallituksen sivuilla. Kuvien hyödyntäminen opetusmateriaalissa ja opiskelijoiden tuotoksissa on haasteellinen aihe, siihen Tarmo Toikkanen tarjoaa seuraavia ohjeita:

• Käytä kuvia, joiden suoja-aika on vanhentunut
• Käytä selittäviä piirroksia, jotka eivät ylitä teoskynnystä
• Tulosta ja valokopioi max. 20 kuvaa / sivusto
• Käytä kuvia akateemisessa esityksessä kuvasitaatteina
• Käytä kuvia tuotearvostelussa
• Kopioi verkosta kuvia sähköiseen materiaaliin Digiluvalla
• Totea opetuksesi olevan yksityistilaisuus
• Käytä avoimesti lisensioituja kuvia

Verkossa on olemassa monenlaisia kuvapankkeja, joista osa tarjoaa kuvia maksutta jopa kaupalliseen käyttöön, esim. Pixabay. Ongelma tietysti on, että ihan kaikkea mahdollista ei maksuttomista lähteistä löydy.

Opettajan tekijänoikeus -sivusto voi olla hyödyksi monessa tilanteessa. Siellä mm. pohditaan digiluvan hyviä ja huonoja puolia sekä mainitaan myös itselläni haasteelliseksi osoittautunut YouTube -videoiden hyödyntäminen opetuksessa. Jos luento taltioidaan, video ei saa päätyä tallenteelle, mutta yksityisessä luokkatilanteessa videon saa esittää, tai videon voi linkittää oppimateriaaleihin, mistä opiskelijat voivat sen itse katsoa. Lisäksi löysin vahvistuksen sille, että opetuksessa voi esittää esim. logoja, sillä niiden käyttö on rajoitettua vain kilpailevassa kaupallisessa toiminnassa, ei esim. palvelusta kertovan opetuksen yhteydessä.

Opettajan myös ammattikorkeakoulussa on huolehdittava, että opiskelijat noudattavat asianmukaista viittausta käyttämiinsä lähteisiin, esittävät kattavan lähdeluettelon töissään sekä ymmärtävät, että suora sitaatti tulee tekstissä selvästi osoittaa. 

Tietoturva lienee suurimmalla osalla oman perehtyneisyyden varassa, eli toisilla erittäin hyvin hallussa, toisilla ei niinkään. Liiketalouden opetuskontekstissa tietoturva liittyy esim. siihen, että opiskelijoiden kannattaa ymmärtää, että nettiin laitettu säilyy siellä (eli tulevatkin työnantajat ja työkaverit voivat niihin törmätä), ja että organisaation tärkeät tiedot todellakin ovat luottamuksellisia, eli niistä ei voi kertoa kavereille, myöskään somessa. Vaikka erilaisista viruksista puhutaan paljon, organisaatioiden suurin tietoturvariski on kuitenkin siellä työskentelevien ihmisten toiminta. Työpaikkojen sisäinen tietoturvallisen toiminnan ohjeistus todellakin on tarpeellista.

Hyödyllistä lisätietoa:

Opettajan tekijänoikeus -sivusto: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/
YouTuben käyttö opetuksessa: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/2011/10/youtuben-kayttooikeudet-koulussa/
  

Tehtävä 4: Tietoturva, mediakasvatus ja tekijänoikeudet

Neljännen tehtävän aiheena ovat tietoturva, mediakasvatus ja tekijänoikeudet. Ensimmäisessä osassa selvitetään käsitteet mediakasvatus ja netiketti, ja toisessa osassa keskitytään tietoturvan ja tekijänoikeuksien huomioimiseen oman alan opetuksessa.

4.1 Mediakasvatus, netiketti ja haasteet

Mediakasvatus on oppimista ja kasvua median parissa. Se on toimintaa, jolla tietoisesti yritetään vaikuttaa yksilön median käyttöön ja mediataitoihin. Mediakasvatuksella kehitetään mediakulttuurissa elämisen perusvalmiuksia. Mediakasvatus tapahtuu kätevimmin tekemisen kautta. Mediakasvatuksen tavoitteena on antaa valmiuksia kohdata ja ymmärtää sekä arvioida kriittisesti erilaisia mediatekstejä (teksteinä, kuvina ja multimediana) sekä antaa taito tuottaa erilaisia mediatekstejä käyttämällä tieto- ja viestintätekniikkaa. 

Mediakasvatuksen päätavoite onkin kriittinen medialukutaito. Se on kykyä analysoida, tulkita, luoda, ilmaista ja osallistua. Kriittisen medialukutaidon omaava kykenee käyttämään mediaa omien tarpeidensa pohjalta ja nauttimaan siitä. Hän ajattelee itsenäisesti, tarkastelee asioita eri näkökulmista ja tunnistaa lajityyppejä. Kriittinen medialukutaito on myös kykyä kyseenalasitaa, kysyä ja luoda uutta. Medialukutaitoinen henkilö pystyy jäsentämään ja tiivistämään tietoa, tekemään eettisiä päätöksiä ja toimimaan aktiivisesti. Mediakulttuuri on nimitys aikakaudelle, jossa elämme ja havainnoimme maailmaa median välityksellä.

 

Suomessa toimii useita järjestöjä, jotka toimivat mediakasvatuksen ja siihen liittyvän tiedottamisen parissa. Niistä yksi on Mediakasvatusseura, joka kokoaa mediakasvatuksen toimijat yhteistyöhön ja ylläpitää mediakasvatus.fi -verkkosivustoa. Mediakasvatusseura edistää mediakasvatuksen monitieteistä tutkimusta ja käytäntöjä Suomessa. Toimintaa rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö sekä jäsenistö. Toinen on Mediakasvatusseura Metka ry, valtakunnallinen mediakasvatuksen järjestö, jonka toiminnan keskiössä ovat lapset, kasvatustyötä tekevät aikuiset sekä vanhemmat. 

Netiketti on ohjeisto, jota noudattamalla pyritään siihen, että Internetin käyttö olisi mukavaa ja joustavaa kaikille. Suomen Internetopas on julkaissut pitkän listan ohjeita, joista tiivistelmä tässä:

• Ole kohtelias sähköpostia kirjoittaessasi.
• Kunnioita vastaanottajan sähköpostilaatikkoa.
• Ole oma itsesi.
• Kirjoita harkiten keskusteluryhmiin.
• Noudata operaattorin antamia ohjeita.
• Noudata huolellisuutta tiedostojen suhteen.
• Tiedä mihin sitoudut.
• Muista lähdekritiikki.
• Laki ja netti:
• Huomioi tekijänoikeus- ja tavaramerkkilaki
• Muista viestintäsalaisuus
• Älä häiritse tietoverkon toimintaa
• Hakkerointi (ja toisen salasanojen arvailu ja kokeileminen) kiellettyä
• Virusten kirjoittaminen ja levitys  kiellettyä
• Älä lähetä sähköpostimainontaa (yksityishenkilöille ilman lupaa)
• Henkilötietolain huomiointi henkilörekisterin pidossa
• Lapsipornon levittäminen ja hallussapito kiellettyä
• Rasismi ja siihen yllyttäminen kiellettyä

Oman alani opetustyössä merkittävimmät huomioitavat seikat liittyvät netikettiin ja siellä erityisesti lähdekritiikkiin sekä lakiin. Koska amk-opiskelijat ovat aikuisia ja heistä suurin osa on ollut mediakasvatuksen piirissä jo peruskoulussa ja lukiossa, heillä on vähintäänkin jonkinmoiset medialukutaidot.

Lisätietoa:

Mediakasvatuskeskus Metka ry: http://mediametka.fi/

Mediakasvatuksen opiskelu avoimessa yliopistossa: https://www.avoin.helsinki.fi/opintotarjonta/mediakasvatus.htm

MLL:n mediakasvatustyö: http://www.mll.fi/kasvattajille/mediakasvatus/

Netiketti: http://www.internetopas.com/netiketti/  

SWOT

Tehtävään kuuluu myös SWOT -analyysi kolmesta eri sosiaalisen median sovelluksesta nimenomaan opetuskäytön kannalta. Facebook ja Twitter olivat tehtävänannossa ja kolmannen sai valita itse. Facebookin opetuskäytöstä löytyi hyvä esitys Riikka Vänniseltä. Kolmanneksi sovellukseksi valitsin Yammerin ja vaikka olenkin tutustunut sen käyttöön vain yrityselämässä, ajattelin sen sopivan myös opetuskäyttöön. Ilokseni löysinkin esimerkin, jossa sitä oli hyödynnetty oppimisalustana. 

Lisätietoa:

Facebook opetuskäytössä: http://www.slideshare.net/RiikkaVanninen/facebook-opetuksessa-ryhmt-ja-sivut?next_slideshow=1
Yammer oppimisalustana: http://organisaatioviestinta.com/2015/03/06/sahkopostiton-kurssikokeilu-yammer-oppimisalustana/

Tehtävä 3.2

3.2 Sosiaalisen median verkostot

Tehtävän toinen osa painottuu sosiaalisen median verkostojen hyödyntämiseen opettajan työssä: miten verkostot voivat olla apuna oman alan opetusta koskevissa kysymyksissä ja millaisia somen käyttöön pohjautuvia ratkaisuja oman alan opetuksessa on toteutettu.

Erinomainen Matleena Laakson haastattelu löytyy Yle Areena Radio -sivuilta (haastattelu tehty 1.12.2014, kesto 8.06). Matleena Laakso on tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön erikoistunut opetusalan asiantuntija, joka haastattelussa toteaa, että sosiaalinen media on mainio kollegiaalisen tuen lähde, eli hän itse vaihtaa aktiivisesti ajatuksia työhönsä liittyen monien ihmisten kanssa somessa ja näin kokee, että hänellä on työtovereita ympäri maata. He keskustelevat Facebookissa ja Twitterissä, sekä seuraavat blogeja.

http://areena.yle.fi/1-2511448

Lisäksi haastattelussa kerrotaan siitä, miten sosiaalisen median opetuskäyttö muuttaa sekä oppijoiden että opettajien toimintaa. Hänen mukaansa some muuttaa oppijan roolia siten, että aktiivinen rooli ja vastuu omasta oppimisesta korostuu ja toiminta on vuorovaikutteista. Tekeminen on siis yhteisöllistä, mikä on hyvä lähtökohta myös työelämässä toimimiselle. Opettajan rooli muuttuu ohjaavaksi eli tiedonhaun ja tiedon arvioinnin opastamiseen. Arvioinnissa mahdollistuu myös oppimisprosessin arviointi, lopputulos ei ole ainoa eikä loppukoetta tms. välttämättä tarvita, ja arviointi voi keskittyä ymmärtämiseen muistamisen sijaan. Lisäksi somen avulla voidaan harjoitella tuiki tärkeää tiedon tuottamista. 

Itse olen mukana joissakin Facebookin liiketoimintaan, digibisnekseen ja markkinointiin liittyvissä ryhmissä ja nyt tämän kurssin myötä myös verkkopedagogiikkaan ja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön liittyvissä ryhmissä. Vaikka käynkin ryhmien sivuilla harvakseltaan, usein uutisvirtaan tulee mielenkiintoisia linkityksiä, joita klikkaan ja luen. Osan jopa talletan myöhempää käyttöä varten. Koska en toimi nyt opetustyössä, en ole aktiivisesti etsinyt opetustyöhön liittyviä ryhmiä. Ammatillisen verkostoitumisen kannalta LinkedIn on hyvä, ja siellä on myös helppo tutustua tietyn henkilön profiiliin ennen yhteydenottoa. Twitter ja blogit mahdollistavat omalla alalla toimivien mielenkiintoisten henkilöiden edesottamusten seuraamisen ja keskusteluun osallistumisen.

Koska en nyt ole minkään oppilaitoksen palkkalistoilla, en ole myöskään päässyt tutustumaan niiden mahdollisiin  someen pohjautuviin sovelluksiin liiketalouden opetuksessa. Niitä varmastikin on, mutta oma kokemukseni kolmesta eri ammattikorkeakoulusta ei tuonut tielleni yhtään. Itse kuitenkin näen suuria mahdollisuuksia esim. Yammerin käytössä ja tilaisuuden tullen oikein mielelläni rakentaisin oppimiskokonaisuuden sinne.  

Tehtävä 3: Sosiaalinen media ja virtuaaliset verkostot

Tässä tehtävässä perehdytään sosiaalisen median sovelluksiin opetuskäytön kannalta. Ensimmäisessä osassa on pohdintaa eettisistä valinnoista ja laista liittyen sosiaalisen median opetuskäyttöön. Toisessa osassa paneudutaan oman alani eli markkinoinnin sosiaalisen median verkostoihin, ja kolmannessa osassa on SWOT kolmesta sosiaalisen median sovelluksesta.

3.1 Eettiset valinnat ja laki liittyen sosiaalisen median opetuskäyttöön

Sosiaalisen median opetuskäytön suositukset opastaa huomioimaan oppijoiden ikäkauden ja valitsemaan sosiaalisen median palvelut suunnitelmallisesti sekä erilaiset oppijat ja oppimistyylit huomioiden. Oppijoita tulee ohjeistaa liittyen vuorovaikutukseen muiden kanssa verkossa eli sovitaan toimintamallit sekä sääntöjen ja määräysten tunteminen ja noudattaminen. Virtuaalipalvelussa ja kirjoittamisessa pätevät samat lait ja säädökset kuin kaikkialla muuallakin yhteiskunnassa, vaikka villeillä keskustelupalstoilla tämä välillä unohtuukin. Eettiseen käyttöön kuuluu vastuu, tilanteeseen sopiva kieli ja käyttäytyminen, lakien ja säädösten noudattaminen, kannustaminen ja yhteisön jäsenenä toimiminen. Verkkoon laitettua on hankala koskaan saada kokonaan pois, mikä myös kannattaa huomioida tulevaisuutta ajatellen.

Kun oppijoita ohjeistetaan toimintaan sosiaalisessa mediassa opintojen puitteissa, suositellaan huolehtimaan ainakin seuraavista:

Parhaimmillaan sosiaalisen median palvelut antavat oppijoille monipuoliset mahdollisuudet ilmaista itseään ja omaa osaamistaan itselleen luontevalla tavalla. Ilmaisuun voidaan käyttää mm. käsitekarttoja, tekstiä, videota, ääntä, kuvaa tai näiden yhdistelmiä. Näitä voidaan julkaista muiden nähtäväksi esim. blogissa vaikkapa oppimispäiväkirjan yhteydessä tai yhteisöllisen työskentelyn pohjaksi wiki-palvelussa. Wikiä tai blogia voidaan höystää pikaviestimillä, keskustelualueilla tai chateillä. Niihin voidaan myös upottaa muissa palveluissa tehtyjä sisältöjä, esimerkiksi videota, ääntä, kuvia tai esityksiä.

Sosiaalinen media on mainio keksintö sikäli, että se tarjoaa ennen näkemättömiä mahdollisuuksia rakentaa ja ylläpitää sosiaalisia suhteita sekä lähipiirissä että kauempana olevien kanssa. Samanhenkisten ihmisten kanssa verkostoituminen ei ehkä koskaan ole ollut helpompaa. Sosiaalinen media voi toimia sillanrakentajana koulun ja muiden oppimisympäristöjen välillä. Toisaalta tiedon määrä on valtava ja kasvaa edelleen, joten yhä tärkeämpää on ohjeistaa oppijaa arvioimaan löytämänsä ja käyttämänsä tiedon laatua.

Sosiaalisen median palveluita on runsaasti ja määrä jatkaa kasvuaan, joten on hyvä jos opinnoissa hyödynnetään monia erilaisia palveluita, myös sellaisia, joita oppijat eivät ehkä tavallisesti käyttäisi. Näin muodostuu monipuolisempi kuva ja näkemys siitä, millainen palvelu tai väline toimii kussakin tilanteessa parhaiten. 

Hyviä ohjeita opettajalle sosiaalisen median opetuskäyttöön liittyen löytyy Edu.fi -sivustolta.

Esimerkki: Somen käyttö lukio-opetuksessa, Case Siilinjärvi

Ylellä on Talvisota -projekti, #sota39, joka on sosiaalisen median ja erityisesti Twitterin luonnetta hyödyntävä kampanja. Siihen liittyen Siilinjärven lukion oppilaat ja historianopettaja loivat omia hahmojaan. Oppilaat loivat sodan aikaisen hahmon, jonka kautta he kokivat ja tutustuivat talvisodan tapahtumiin omakohtaisesti. Tämä on mielestäni loistava esimerkki siitä, miten uusia sosiaalisen median palveluja voidaan hyödyntää opinnoissa ja tehdä tässä tapauksessa historiaa elävämmäksi. Voisin veikata, että talvisota käsitteenä tuli selkeämmäksi sekä siihen liittyvät faktat pysyvät oppilailla paremmin mielessä kuin perinteisten historiantuntien myötä.