5.1 Verkko-opetus ja ohjaus liiketalouden opetuksessa
Liiketalouden opetuksessa käytetään yleisesti case-pohjaista oppimista. Caset liittyvät yleensä jossain yrityksessä vallitsevaan/vallinneeseen tilanteeseen, johon haetaan ratkaisua kurssin aiheen mukaisesti, tai kurssin teemaa avataan yritysesimerkin avulla tutustumalla aiheeseen tietyn yrityksen näkökulmasta. Toisinaan caset ovat fiktiivisiä, jos näin saa helpommin havainnollistettua opintojakson pääteeman. Verkko-oppimisympäristöjä käytetään edelleen enimmäkseen materiaalin jakamiseen ja palauttamiseen, jonkin verran myös tehtäviin liittyvään kommunikointiin ja/tai ryhmätöihin sekä vertaispalautteen antamiseen.
Projektioppiminen olisi mielestäni erittäin hedelmällinen toimintamalli liiketalouden opetuksessa ja siinä voisi verkko-oppimista hyödyntää monin tavoin, mutta mallia hyödynnetään edelleen valitettavan vähän. On oppilaitoksia, joissa projektioppiminen on jopa pääasiallinen pedagoginen malli ja se käsitykseni mukaan vaativuudestaan huolimatta toimii hyvin. Käsitykseni kuitenkin on, että suuressa osassa oppilaitoksia projektioppimisen hyödyntämistä hidastaa ja jopa estää se, että se vaatii opettajalta aivan erilaista työskentelyn rytmittämistä ja omistautumista kuin ns. tavanomainen luokkaopetus. Jos työskennellään oikeiden yritysten kanssa, opettajan täytyy tehdä paljon valmistelutyötä jo ennen kurssin alkua ja kurssin aikana opettajan rooli on vahvasti ohjaava, jotta jokainen ryhmä voisi saada valmista aikataulun puitteissa. Myös opiskelijoilla on usein rajalliset resurssit panostaa projektikursseihin riittävässä määrin, muita kursseja voi olla mahdoton jättää odottamaan tai toisaalta yrittää suorittaa yhtä aikaa intensiivisen projektijakson kanssa. Ongelma on siis rakenteellinen.
On tavallista, että liiketalouden opetuksessa hyödynnetään erilaisia aktivoivan opetuksen muotoja, samoin vastavuoroista opetusta ja tutkivaa oppimista. Kaikkia näitä voidaan käyttää myös verkko-opetuksessa, mutta en osaa arvioida miten yleistä on rakentaa esim. aktivoivia verkko-opetusta hyödyntäviä kursseja. Jotkut oppilaitokset ovat panostaneet ongelmalähtöiseen oppimiseen (problem-based learning), esim. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, ja se vaikuttaa olevan sekä opiskelijoiden että menetelmään perehtyneiden opettajien mielestä loistava malli. Se on parhaimmillaan niissä teemoissa, joissa voidaan rakentaa selkeitä ja ytimekkäitä "ongelmia", joihin riittävä ratkaisu voidaan löytää rajallisessa ajassa (esim. viikko työskentelyaikaa alustuksen jälkeen). Näissä tapauksissa ei kuitenkaan hyödynnetty verkko-oppimista ainakaan opettajajohtoisesti, opiskelijat tietysti saivat organisoida oman työskentelynsä haluamallaan tavalla.
Itse haluaisin kokeilla käänteistä opetusta (flipped classroom), jossa lähiopetus voisi olla itsenäisesti etukäteen tutkitun asian työstämistä ryhmissä. Valmistelevaan työskentelyyn voisi hyvin käyttää verkkoympäristöjä, myös keskustelua siellä. Jotkut opettajat hyödyntävät käänteistä opetusta liiketaloudessa menestyksekkäästi, se vaan edellyttää myös opiskelijoiden perehdyttämistä toimintamalliin siten, että tunnille ei todellakaan voi tulla ilman valmistautumista.
Lisätietoa:
Verkko-opetuksen pedagogiset mallit
Verkko-opetuksen suunnittelu ja menetelmät -esitys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti